Tälle sivulle on koottu Nurmen Timpan suosiollisella avustuksella TDO:n syntyhistoria ja vuosittaiset kommellukset !

TAPANIN DARTS OPEN 1991-2021

30 -VUOTIS JUHLAOPUNEN

ESIPUHE

Tuskin kumpikaan lukijakaan osaa edes kuvitella millainen alussa jopa toivottoman tuntuinen urakka tälläisen passiivisfiktiivisen historiikkidokumentin kasaan pykäämisestä saattaa kehkeytyä. Kirjoittajana jouduin paitsi nöyristelemään asianosaisille, niin myös suorittamaan erittäin lyhyen oppimäärän lukemattomissa epäoleellisissa, mutta teoksen kannalta elintärkeissä universumia ja sen eliölajeja käsittelevissä oppiaineissa Karkun kansanparantolassa. Jouduin tarkistamaan koko maailmankatsomustani, sillä niin paljon puutteita ja jopa suoranaisia virheitä olin pakotettu korjailemaan tarkistaessani moneen otteeseen jokaisen lähdekirjallisuudesta onkimani tiedonjyväsen oikeellisuuden.

Paneutuessani lukuisiin koululaitoksemme perusoppiaineihin, kuten historia, biologia, maantieto, latina ja juutalainen estetiikka, jouduin ikäväkseni toteamaan, että nykypäivän peruskoululainen saa niin paljon puutteellista ja jopa väärää informaatiota, että hänellä tuskin on hajua hevon vitustakaan. Tai sitten on biologian oppitunnit rutkahkosti muuttuneet minun kouluaikojeni jälkeen.

Raumalla rupusen rutakkana panunpäivänä 97

historian ja yhteiskuntapopin ylihintendentti Timo Nurmi

PS.Kansilehden kuvantapaisessa vuoden 96 TDO:n kärkitrio poseeraa muikeana vuonna 97.

ALKUSANAT

Jo pelkkä etusivun eli "kannen" vilkaisu saattaa herättää jopa aikaista talviunta palloon repivän malaijinkarhun, saati sitten useita kiperähköjä kysymysrypäksiä. Ensimmäiseksi mahdolliselle lukijalle, jos hän näinkään pitkälle tähän merkkiteokseen jaksaa paneutua, herää luultavasti kymysys: Ansaitseeko tämän tason turnee tälläisen komian historiikin? No, tuskinpa, mutta jos kaikenkarvaisia urputtajia kuunneltaisiin, ei Roomaakaan olisi rakennettu päivässä. Seuraavaksi kysyttäneen jo sitä, että kuivarte muka 30vuotisteos, kun 6 vuoden perinne on jatkunut vasta vajaat 7 vuotta. Näille epäileville tuomaille on todettava kuten tunnettu kreikkalainen antiikin historioitsija ja agnostikko Diosinydes (785828 jkr) sattuvasti sanaili: Perkles unea nakos centurium los im momentum praderes est nix eli Ei ole saatana helppo nakki keksiä menneiden vuosikymmenten historiaa hetkessä.

Tapanin Darts Openillahan on tunnetusti huomattava merkitys, ei pelkästään Raumalle, vaan koko helvetin talousalueelle. Tosin ei talousalue, sen paremmin kuin kukaan muukaan ole merkitystä vielä hiffannut. Toisaalta tämä teos muodostunee tulevaisuudessa yhdeksi, jos ei ainoaksi, virstan(1068,8m)pylvääksi koko maan urheiluhistoriassa. Opus ei kuitenkaan pyri käsittelemään urheilun historiaa sinänsä, vaan pitäytyy ainoastaan Tapanin Dartsissa ja mikäli suinkin mahdollista, sen monissa merkityksettömissä yksityiskohdissa, joilla ei kokonaisuuden, saati sitten urheilun historian kannalta, ole mitään merkitystä.

1 LUKU

TEORIA TURNAUKSEN SYNNYSTÄ

Oli synkkä ja ilmatieteenlaitoksen mukaan jopa myrskyisä marraskuun loppupuolen perjantain ehtoo. Elettiin (muutamaa vainaata lukuunottamatta) vuotta 1988.

Kolme (3) ainakin väärennettyjen ajokorttiensa mukaan raumalaissyntyistä nuorta miestä, Kalle, Matti ja Harri istuivat iltaa surullisen kuuluisassa Syvärauman Pubissa. Nimet on muutettu intimiteettisuojalain nojalla. Pertiksi, Jormaksi ja Oivaksi.

Pubin, siinä isommassa nurkkapöydässä, pojat nauttivat omasta mielestään muka ansaitsemiaan oluttuopposia rankan työviikon päätteeksi. Pertti, joka oli (siis ennen liiallisen alkoholinkäytön vuoksi saamiaan fuduja) Hollmingilla paksulevyseppänä, tarjosi ensimmäisen kierroksen.

Ilta sujui aluksi sangen rattoisasti ja jokainen vuorollaan haki kaljat. Mutta, muutaman kierroksen tarjoilijan mukaan yhdeksän jälkeen tämä kaunis idylli sai harmittavan roson kylkeensä. Äijien välille näet kehkeytyi pienehköjä näkemyseroja, heidän keskustellessaan orankien luonnollisista esiintymisalueista. Jorma, joka oli porukan vanhin, oli sitä mieltä, että oranki ei esiinny luonnonvaraisena Madagasgarilla. Oiva taasen oli sitä mieltä, notta Tananarive on Madagasgarin pääkaupunki, eikä siinä pahasti erehtynytkään. Se kumman puolelle Pertti kallistui jäi ikuiseksi arvoitukseksi, sillä hän kaatui suoraa taaksepäin sammuessaan jo 15 min. aiemmin. Aikansa väiteltyään Jorma meni, tosin vahvasti päihtyneenä, tempaisemaan Oivaa turpiin.

Jo tässä vaiheessa on mainittava, että em. tapauksen vaikutuksesta Tapanin Darts Opennimisen Tapanin Darts Open Dartsturnauksen syntyyn on jo 30vuotisjuhlajulkaisun kirjoittamisprosessin tässä vaiheessa kehkeytynyt sanaharkkaa kahden näkemyksiltään täysin vastakkaisen koulukunnan välillä. Ensimmäisen, ehkä konservatiivisemman koulukunnan mielestä edellä kerrotulla tapauksella ei ole mitään tekemistä Dartsturnauksen kanssa. Ja toisen mielestä ei senkään vertaa. Voi vittu, kirjoita tässä nyt tiukkoihin faktoihin perustuvaa historiikkia. Onko millään enää mitään väliä? Ja, jos on, niin mitä?

2 LUKU

KIVIKAUDESTA TAPANIIN

Osaltaan alkusysäystä Tapanin Darts Openille oli varmasti antamassa kehitys.

Kehityshän on tunnetusti niin fotografialle kuin ihmisellekin luontainen piirre.

Otetaan esimerkiksi yksi kappale luolamiehiä ja ämpärillinen apinoita. Nakataan ämpäri epäolennaisena nurkkaan ja tarkastellaan lähemmin sitä luolamiestä. Ilman kehitystähän ei luolamiehellä olisi varmasti ollut kameraa ja vaikka olisikin ollut, ei olisi ainakaan ollut valokuvia. Eikä niitä apinoita, jotka ovat vielä siellä nurkassa.

Tästä huolimatta ihmiset ovat, jos eivät aina, niin ainakin koko ajan, pyrkineet eteenpäin. Paitsi köydenvetäjät.

Enklannissakin ruvettiin muinoin heittämään dartsiä pubeissa (public house), mutta tämäkään ei riittänyt. Haluttiin aina vaan kovatasoisempia skaboja. Niinpä 1974 pidettiin jo ekat MMkilpailut ja 1977 aljettiin viskoa maailman cuppia tai oikeastaan heitittiin kyllä dartsia, mutta kilpailuja kutsuttiin MC: ksi. No, ei nämäkään muka olleet riittävän tasokkaita otatuksia, vaan 1978 starttasi ammattilaisten MMkisat. Sittemmin Suomessa, tarkemmin Raumalla, havahduttiin kylmään tosiasiaan. Em. kisoissa on liikaa kilpailijoita, jotta ne olisivat niin kovat kuin mahdollista. Oli kaikenkarvaista tossunja ennen muuta taulunkuluttajaa.

Tarvittiin osanottajamäärältään rajoitettu, vain todellisille huipuille suunnattu turnaus.

Ja niinpä 1991 alkoi Tapanin Darts Openin menestyssaga. Kuriositeettina jääköön mainitsematta, että ei edes Eric Bristow (s.25.4.57)(MM77,79,81,83 ja 84,MC 83,85,87 ja 89, sekä proMM 80,81 ja 8486) saati sitten John Lowe (s. 21.7.45) (MM 76 ja 80, MC 81 sekä proMM 79,87 ja 93) ole saavuttanut tämän turnauksen kutsun saamiseen vaadittavaa tasoa.

Jo alusta alkaen turnaukselle valittiin oma ikuisesti pysyvä ajankohta eli 26.12., mutta eikös jo muutaman (2:n) vuoden kuluttua, tiettävästi joku Weilin&Göösin onneton kesäharjoittelijatunari räpeltänyt koko almanakan vituralleen. Pisti perskules arkipäivän dagen efter kilpailu. Tämän jos Ahtisaaren Mara tietäisi, kääntyisi hän varmasti haudassaan, mikäli nyt kylmän pierun olisi sattunut pieraisemaan tai ylipäänsä arkussa mahtuisi pyöriskelemään. Ei auttanut muu kuin heretä mätkimään kisoja mihin sattuu tammija joulukuun alun ja lopun välille. Sattumoisin samaan n. 12 kk:n rakoseen mäjähtää suurin osa vuosista, ehkä karkausvuosia lukuunottamatta. Weilin&Göösin pamput tekivät kuitenkin kauniin, mutta niin epätoivoisen eleen pelastaakseen kasvonsa, muista ruumiinosista puhumattakaan, nimeämällä alkuperäisen turnauspäivän (26.12) sen suojelusveijarin ja pyhimyksen Vähemmän Pyhän Tapanin mukaan tapaninpäiväksi, jona se näihin päiviin asti on laajasti tunnettu. Liekö muuten tämä em. jäpikkä mitään suvuntapaista sillen Tapanille, jolla on maatila siinä Tarvolanjärven itäpuolella lähellä Torvon mökkiä?

Kun päätös kilpailun järjestämisestä ( järjestäminen kuulostaa varmasti jonkun mielestä sairaalloiselta liiottelulta, sillä eihän kisoja varsinaisesti järjestetä. Ne vaan tapahtuvat.) oli peruuttamattomasti tehty, ei auttanut muu kuin ryhtyä sanoista teonsanoihin l. verbeihin. Ideapalaverissa, jos sellaista nyt edes pidettiin, joku valopää ehdotti, että koska kyseessä on ns. kilpailu tulisi ainakin parhaat myös palkita. Muut, jos niitä nyt yleensä oli, olivat ilmeisesti liian humalassa tajutakseen idean naurettavuutta ja kannattivat ehdotusta tai mitä todennäköisimmin olivat jo sammuneet. Sen verran täytyy em. tahoja kuitenkin nuoleskella, että tulipa silloin tehtyä yksi järkeväkin päätöslauselma. Päätettiin nimittäin liiemmämmälti erehtymättä, että koska kisaan osallistuvien yleinen taso tulnee jäämään varsin aneemiseksi, palkinnotkin olisivat kolmosluokkaa.

Jossain vaiheessa 90luvun alkupuolen loppupuolella tuli palkintorepertuaariin paras, mutta toisaalta sitäkin ainoampi uudistus. Turnauksessa alkuaikoina häpeämättömästi huonompiensa kustannuksella menestyksen aallonharjalla ratsastelleet kehittivät päissään (tod. näk.) mielenkiintoisen ajatuskyhäelmyksen kiartopalkinnosta. Ilmeisesti huomasivat, ettei runsaskaan palkintosaalis takaa ikuista onnea, saati sitten kirjahyllyssä kauan säily. Jo viimeistään muutaman päivän kuluttua kaikki mikä oli olutta oli mennyttä. Niinpä kaiketi vuonna 94 ainakin J. Karkulahti ja A. Lammi rupesivat kohkaamaan kiartopalkintoa ja, kun Jouni sai vielä jonkun väsäämään erittäin (kilpailun arvolle ehkä liiankin) komean palkinnon, oli taas tehty aimo harppaus kohti kuolemattomuutta.

Jo aikojen alusta (, jos niiden katsotaan alkaneen 26.12.91) asti dartsilla on ollut varsin merkittävä rooli näissä oluenjuontikilpailuissa.... vai oliko se toisinperin. Eikä se siittä ole vuosien varrella mihinkään ainakaan häippässyt. Katalysaattorina tälle kirkollisten piirien jopa paheksumalle (vittuuks se niillen kuuluu) sinänsä myönteiselle kehitykselle lienee järjestäjien omia intressejään hivelevä vuonna 91 tekemä periaatepäätös, jotta selvinpäin on turha ruveta paiskentelemaan tikkoja pitkin seiniä. Ja eihän selvää dartsin heittäjää kestä Erkkikään. Tosin eipä häntä ole vielä tähän mennessä kisoissa näkynytkään.Erkkiä meinaan. Niinpä ainakin näihin päiviin asti on kisojen muuten koruttomiin alkuseremonioihin kuulunut pikanttina detaljina kahden keskioluen ryystäminen lähtökynnyksen muodossa.

Toisena, kuten myös kolmantena vuonna järjestämisvastuuta harteillaan kantavat tahot päättivät sairaissa mielissään pykätä väkisin mukaan myös naisten sarjaa, mutta kuten vanha kansanviisauskin sanoo: Luonto tikan pojan käteen vetää.

Kilpailupaikalle ei ikuna ilmaantunut tarpeeksi halukkaita naisia. Niin halukkaita, että olisivat suostuneet ensin heittämään vähän dartsia. Mutta yrittänyttähän ei laiteta. Laiteta mihin????